Pikkutylli

Pikkutylli on BirdLife Suomen vuoden laji vuonna 2017. Valtakunnalliset seurantamuodot eivät tavoita pikkutyllejä tarpeeksi hyvin, joten pikkutyllin kannankehityksestä ja pesimäkannan koosta tiedetään hyvin vähän. Hyvin toteutetulla projektilla voidaan siis saada valtavasti uutta ja tärkeää tietoa!

Tietoa pikkutyllistä

Pikkutyllin tuorein Suomen kannanarvio on 4000–6000 paria. Laji pesii kaikenlaisilla avoimilla hiekka-, sora- ja mutakentillä, joiden lähistöllä on vettä. Ennen ihmisen vaikutusta pikkutylli on pesinyt lähinnä laajoilla hiekkarannoilla, mutta tällaiset biotoopit ovat nykyisin harvinaisia. Nykyään sopivia elinympäristöjä löytyy sorakuopilta, joutomaa-alueilta, kaatopaikoilta, teollisuus- ja varastoalueilta, satamista ja rakennustyömailta sekä joiltain kosteikoilta, turvetuotantoalueilta ja laitumilta. Tärkeää on avoin kivennäismaa, sillä niitty- ja ruohikkomailla laji ei viihdy.

Koska pikkutylli on keskittynyt varsin marginaalisille biotoopeille, sen seuranta vakiolinjalaskennoilla tai muilla standardimenetelmillä on haastavaa. Lajin kannankehityksestä ei tästä johtuen ole varmaa tietoa. Lintuatlaskartoitusten perusteella laji näyttäisi vähentyneen laajoilla alueilla etenkin Keski- ja Itä-Suomessa ilmeisesti sorakuoppien maisemoinnin seurauksena.

Vuonna 2004 TLY:n alueella suoritettiin törmäpääskykartoitusten ohella myös pikkutylli-inventointeja, joiden pohjalta tuolloinen kanta arvioitiin 240–280 pariksi (Gustafsson 2006). Myös tuorein kannanarvio (Kuntze ym. 2016) on samansuuruinen, 200–300 paria.

Laskentojen toteutus vuonna 2017

Jotta tarpeeksi kattavat tiedot pikkutyllin esiintymisestä ja runsaudesta saadaan koko yhdistyksen alueelta, tarvitaan koordinoituja laskentoja. Helpointa on jakaa vastuuta kunta- tai pitäjäkohtaisten vastuuhenkilöiden avulla (ks. taulukko sivun alaosassa). Kunnan sisällä pikkutyllipaikat löytää parhaiten karttoja ja ilmakuvia tutkimalla: kaikki sorakuopat ja jouto- tai teollisuusalueiksi merkityt paikat on syytä tarkastaa. Myös aiempina vuosina Tiiraan ilmoitetut pikkutyllin pesimäpaikat on syytä käydä tarkastamassa.

Parasta pikkutyllin kartoitusaikaa on toukokuu, jolloin muutolta saapuneet linnut soidintavat reviireillään, sekä kesäkuun loppupuoli ja heinäkuun alku, jolloin emot varoittelevat maastopoikasiaan. Haudonta-aikaan toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa pikkutylli voi olla yllättävänkin vaikeasti havaittava.

Sopivalla pesimäpaikalla on hyvä käydä aamulla tai illalla, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan. Myös yölaulajaretkien yhteydessä voi usein tehdä pikkutyllikartoituksia. Sopivaan vuoden- ja vuorokaudenaikaan tehdyllä käynnillä linnut ovat yleensä äänekkäitä ja helposti löydettävissä, kun avoin alue kompataan kunnolla. Suljetuilla teollisuusalueilla on usein tyydyttävä tarkkailemaan aluetta aidan ulkopuolelta, mutta linnut pystyy löytämään myös kaukoputkella. Tällöin kannattaa tarkastaa erityisen huolellisesti vesialueiden reunat ja muut kosteat kohdat.

Havaintojen ilmoittaminen

Havainnot ilmoitetaan Tiiraan mahdollisimman tarkasti. Sekä ikämerkinnät että käyttäytymisestä kertovat tarkenteet, esimerkiksi soidintava tai varoitteleva, ovat olennaisia. Mikäli havaitun linnun arvellaan olevan muutolla levähtävä tai muualta ruokailemassa oleva yksilö, tämä on tärkeää kirjata havainnon lisätietosarakkeeseen. Myös sopivilla pesimäbiotoopeilla tehdyt kartoitukset, joissa ei havaita pikkutylliä, on suotavaa kirjata Tiiraan lukumäärällä 0 ja kirjaamalla lisätietoihin, millainen biotooppi oli ja kuinka hyvin paikka käytiin läpi.

Pikkutyllibiotoopit ovat mielenkiintoisia lintupaikkoja

Pikkutylliretkeily on palkitsevaa. Kohdelajin lisäksi samoilla paikoilla pesii usein muita mielenkiintoisia lajeja: sorakuopilla on kangaskiuruja ja kehrääjiä, joutomailla hemppoja ja kivitaskuja, teollisuusalueilla kivitaskujen lisäksi mahdollisesti jopa mustaleppälintuja. Kaikista mielenkiintoisista lajeista pikkutylliretkien yhteydessä tehdyt havainnot on suotavaa tallentaa Tiiraan.

Ilmoittaudu kuntakohtaiseksi pikkutyllivastaavaksi osoitteeseen kim.kuntze ät gmail.com!

Kirjallisuus

Gustafsson, E. 2006: Piy – pikkutyllistä pikkuisen. Ukuli 37(1):24–25.

Kuntze, K., Gustafsson, E. & Lehikoinen, E. 2016: Varsinais-Suomen pesimälinnustossa tapahtuneet muutokset. Ukuli 47(3):29–35.